Itsearvioinnin aika

Sosiaalista mediaa tutuksi tehnyt kurssi pyrähti loppuun todella rivakasti. Olen valmistumassa joulukuussa, joten tämä syksy on mennyt muutenkin varsin vauhdikkaissa merkeissä - takki alkaakin olla tässä vaiheessa jo hyvin tyhjä.

Olen tyytyväinen siihen, että pääsin tutustumaan kurssin aikana moniin uusiin some-sovelluksiin. SoundCloudia käytän itse asiassa paraikaakin. Oli mielenkiintoista tutkailla, minkälaisia esittelyjä kanssaopiskelijat kirjoittelivat blogeihinsa - vaikkakaan en niitä valitettavasti pahemmin kommentoinutkaan.

Petrattavaa minulle jäi nimenomaan siinä, että olisin voinut kommentoida ja osallistua keskusteluihin paljon aktiivisemminkin. En ole oikeastaan koskaan ollut mikään järin innokas nettikommentoija, mihin voi vaikuttaa omalta osaltaan se, että olen joutunut joskus moderoimaan verkossa käytäviä keskusteluja. Se on melkoista puuhaa! :) Kurssiblogeihin kertyi kuitenkin fiksuja kommentteja, joten nyt olisi kyllä ollut hyvä sauma osallistua enemmänkin ajatustenvaihtoon.

Ehkä olisin myös voinut postailla hieman useammin omaan blogiini. Julkaisin kuitenkin - ainakin omasta mielestäni - tekstejä suhteellisen tasaiseen tahtiin, eli mitään jumalattoman pitkiä postailutaukoja ei päässyt syntymään. Tekstejä oli ihan mukava kirjoitella.

Syntilistaani lisättäköön vielä se, että palauttelin tehtäviä hieman aikataulusta myöhässä. Pahoittelut siitä. Ajanhallintani pääsi pettämään tänä syksynä toistuvasti, koska opinnäytetyö ja muut velvollisuudet pistivät välillä pään niin perusteellisen pyörälle. Kun päälle pelmahtivat vielä työkiireet, niin aloin olla ajoittain jo hieman pulassa.

PS. Tulihan se minun pohdintaessee perille? Lähetin sen siis ohjeiden vastaisesti sähköpostilla, koska Google-dokumentti bragasi jostain syystä koneellani.

"Ready for war"

   

Kaksi melko lapsenkasvoista nuorukaista poseeraa kameralle osittain uhmakkaasti, osittain humoristisesti. Oikeanpuolimmaisen katseesta on aistittavissa huolestuneisuutta - ehkä pelkoakin. Nämä nuoret miehet ovat lähdössä sotaan. He myös väittävät olevansa siihen valmiita. "Ready for war" lukee kuvan alapuolella.

Valmiina vaikuttaa eleistä päätellen olevan tämä nuori nainenkin. Hashtagissa seisoo "I stand with Israel".

Israelin puolustusvoimat (IDF) tappoi Hamasin aseellisen siiven johtajan Ahmad Jabarin - ja myös kertoi siitä sangen näyttävästi. 

Mistä tässä on kyse?

Sosiaalinen media on luonut suoran linjan sotatantereille. Juuri nyt missä päin maailmaa tahansa voi seurata esimerkiksi Twitterin välityksellä reaaliaikaisesti Israelin ja Hamasin välisiä väkivaltaisuuksia. Hesarin ulkomaantoimittaja Ville Similä julistikin uutisanalyysissään, että Gazan verenvuodatus on ensimmäinen ammattimainen Twitter- ja Instagram-sota (HS, 17.11.2012).

Tämän postauksen aloittaneet otokset ovat peräisin kuvien jakopalvelu Instagramista. Niissä nuoret sotilaat odottavat pääsevänsä nujertamaan palestiinalaisryhmittymiä, jotka ovat ammuskelleet viime aikoina entistä tiuhempaan tahtiin raketteja Israelin puolelle. IDF puolestaan kerskaili Twitterissä Ahmad Jabarin päiviltä päästämisellä.

Similä kertoo uutisanalyysissään, että Israel on siirtänyt propagandansa sosiaalisen median alustoille. Ratkaisu lienee sotatieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna olevan ihan viisas - ja ennen kaikkea tehokas. IDF muun muassa tiedottaa iskuistaan reaaliajassa 140 merkin twiiteillä, minkä johdosta taisteluita voi halutessaan seurata "livenä" vaikka kaukaisesta Suomesta käsinkin.

Melko hurjaa touhua. Mennäänkö jo liian pitkälle, jos sodasta kehkeytyy tosi-tv:tä ja tappamisella pröystäilevää viihdettä? 

Virtuaalinen vessanseinä

Mainetta ja useita palkintojakin uransa varrella kerännyt toimittaja Ilkka Malmberg kirjoitti tuoreimpaan Hesarin Kuukausiliitteeseen (11/2012) artikkelin, jonka otsikkona komeili "Suomen vanhin some". Jutussa todisteltiin, että Facebook ei ole korvannut vessanseinäkirjoittelua. Malmberg oli käynyt tiedonhankintareissuilla Helsingin yliopiston huusseissa, joista löytyikin vilkasta seinäkeskustelua.

Vessanseinää ovat yrittäneet taivuttaa syksyn mittaan virtuaaliseksi yksissä tuumin HSL, Nokia, Metro-lehti ja Forum Virium Helsinki. Pilottihanke kantaa nimeä Pysäkkiseinä, ja puuhamiehetkin kutsuvat projektia - ihan julkisesti - "virtuaaliseksi vessanseinäksi." Käytännössä kokeilu menee niin, että katoksellisille ratikkapysäkeille on laitettu tarroja, joiden kautta matkustaja pääsee NFC eli lähitunnistusteknologialla varustetulla puhelimellaan ratikkalinjakohtaisille viestiseinille. Siellä voi sitten heittää hetulaa tai vaikkapa vinkata mukavasta baarista reitin varrella. Samaa tekniikkaa hyödyntäen pystyy myös ostamaan matkalipun.

Linjan 6 matkustajien mietteitä:

Käsittääkseni Pysäkkiseinä on saanut ihan hyvän vastaanoton. Itse en ole vielä toistaiseksi mennyt viestiseinälle tarran kautta, mutta matkustajien viestittelyä pääsee tutkailemaan tietokoneeltakin. Onko teistä kurssitovereista kukaan kokeillut pysäkkiseinää? Pidättekö tällaista ylipäätänsä tarpeellisena?

Tietotulva ja monta rautaa tulessa

Tämä syksy tulee kyllä jäämään mieleeni melkoisen poikkeuksellisena. Päätin viimeinkin hoitaa loppuun opintoni, jotka jäivät roikkumaan, kun siirryin pari vuotta sitten täysipäiväisesti työelämään.

Isotöisin urakka oli opinnäytetyössä, jonka viimeisen version saimme luojan kiitos palautettua työparini kanssa eilen tiistaina. Tutkimme poliisilaitosten tiedotuskäytäntöjen vaikutusta rikosuutisointiin pääkaupunkiseudulla, ja tuloksista tuli ainakin meidän tekijöiden mielestä varsin mielenkiintoisia. Ne ehkäpä kannustavat asianosaisia, niin joukkoviestimiä kuin poliisiviranomaisiakin, tarkastelemaan nykyisiä toimintatapojaan.

Lisästressiä ja murhetta syksyyn toivat yt-neuvottelut, joissa jouduin olemaan mukana. Kerta ei ollut ensimmäinen, mutta tämä prosessi oli kyllä erityisen raastava. Yyteet onnistuivat vaikuttamaan jaksamiseeni ihan kokonaisvaltaisesti, sillä nukuin viikkotolkulla huonosti ja levottomasti. Se kurimus on nyt kuitenkin onneksi ohi.

Vielä on kuitenkin vähän puristettavaa näiden opintojen kanssa. En ole yt- ja opparistressin vuoksi ollut mikään kaikista aktiivisin postailija ja kommentoija tällä kurssilla, mutta koitan kääntää kurssia vielä näin loppumetreillä!

Loppuun vielä Jukka Pojan ajatuksia tietotulvasta (ajalta ennen kuin hän myi itsensä):

Kätevämpi kuin PowerPoint

Moikka taas!

Minulta jäi edellisessä postauksessa vielä esittelemättä yksi sovellus liittyen tehtävään 3. Valitsin tutkailtavakseni Prezin, vaikka se meneekin ehkä hieman ohi tehtävänannon. Rohkenen ottaa riskin, koska Prezi vaikuttaa sen verran hyödylliseltä ja mielenkiintoiseltakin tapaukselta. Ja esittelinhän kuitenkin viime viikolla ääntä ja liikkuvaa kuvaa käsittelevän Bambuserin... :)

En ole oikeastaan koskaan pitänyt PowerPointin (PP) käyttämisestä, mutta eipä liiaksi muitakaan vaihtoehtoja esitysten visualisointiin ole ulottuvilleni siunaantunut. Nettiselaimen kautta toimiva Prezi-esitystyökalu vaikuttaa varteenotettavalta PP:n haastajalta.

Yksi asia, jossa Prezi mielestäni pesee ainakin PP:n, on nimenomaan riippumattomuus ohjelmistosta. Prezillä kun pääsee käsiksi esityksiin miltä tahansa nettiyhteydellä ja flash-liitännäisellä varustetulta tietokoneelta. Sisäänkirjautumista varten pitää luoda oma käyttäjätunnus. Opettajien ja opiskelijoiden on mahdollista saada tunnukset, jotka avaavat ovet laajemman ominaisuusvalikoiman luokse. Prezin käyttäminen ei maksa mitään, ellei valitse niin sanottuja pro-versioita. Niistä löytyy karvahattumallia enemmän ominaisuuksia, kuten enemmän tallennustilaa.

Mitä Prezillä sitten tehdään? Periaatteessa siis samantyylisiä esityksiä kuin PP:llä, mutta käytössä on aivan erilaisia ulottuvuuksia. Prezi-esitykset ovat nimittäin epälineaarisia, joten esityksen sisällä voi esimerkiksi zoomailla ja loikkia ympäriinsä.

Tykästyin Prezissä välittömästi siihen, että sen sapluunoihin kuuluvia palikoita pystyy liikuttelemaan helposti ja mielin määrin. Ei siis tarvitse etsiä oikeaa valikkoa tms. minkään miljoonan klikkauksen takaa. Myös epälineaarisuuden luoma fiilis miellyttää; tuntuu kuin esityksen sisään pääsisi sukeltamaan.

Neliön kääntely onnistui käden käänteessä:

Prezi tutuksi videon avulla:

Katso vielä, millaiselta valmis Prezi-esitys näyttää: Dream Ride: Le Tour de France

Esittelyssä SoundCloud

Tervehdys!

Nöyrimmät pahoitteluni siitä, että palautan tämän kurssin tehtävän jälleen myöhässä. Leipätyöni ja siihen liittyneet yt-kuviot ovat vieneet tänä syksynä kiitettävästi mehuja, mikä puolestaan on johtanut lipsumiseen aikataulujen kanssa.

Esittelen nyt joka tapauksessa kuvaa, ääntä tai niitä molempia yhdisteleviä some-sovelluksia. Ensin käsittelyssä on SoundCloud, toisen esittelyn pistän linjoilla asap.

SoundCloud

SoundCloud on sosiaalinen verkkopalvelu, joka tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden äänittää ja ladata äänitiedostoja. Sen avulla pystyy siis kuka hyvänsä jakamaan äänikatkelmia ja musiikkia. Jakamisen voi rajata yksityiseksi, jolloin äänitiedoston lähettää pelkästään esimerkiksi ystävälleen. Mahdollista on myös julkinen jako, mikä tarkoittaa käytännössä äänitiedoston tuuppaamista vaikkapa blogiin tai muihin sosiaalisiin verkostoihin. Biisejä ja muita äänitiedostoja voi myös totta kai kommentoida ja arvioida. Viimeksi mainittu käy kätevimmin sydämen muotoisella painikkeella.

SoundCloudiin pystyy luomaan oman profiilin. Tämä on kätevä juttu erityisesti siitä syystä, että muiden profiilien kautta pääsee luovimaan kätevästi musiikkityylistä toiseen. Vastaan tulee varmasti uusia, mielenkiintoisia biisejä. Lukuisilla artisteilla ja bändeillä on omat profiilinsa, joita on sitten mahdollista alkaa seurailla. Tähänkin on luonnollisesti oma toiminto:

Ruotsista lähtöisin olevan SoundCloudin käyttäminen ei maksa mitään, mutta Spotifyn tapaan tarjolla on myös "premium-jäsenyys". Maksullisen version käyttäjä saa muun muassa käyttöönsä ilmaisversiota enemmän tallennustilaa ja tarkempaa dataa äänitiedostojensa kuuntelukerroista.

SoundCloud on varmasti mainio some-työkalu esimerkiksi uransa alkutaipaleella oleville - tai miksei jo paljon saavuttaneillekin - bändeille. Minulta ei valitettavasti löydy liiemmin omakohtaista kokemusta siltä saralta, mutta kontaktien luominen ja oman materiaalin tunnetuksi tekeminen näyttäisi ainakin olevan simppeliä kyseisen verkkopalvelun avulla. Tätä hyödynnetään varmasti musiikkibisneksessä.

SoundCloud ei vaikuta ainakaan alustavien kokeilujeni perusteella sovellukselta, josta olisi paljoakaan hyötyä omassa työssäni. Mikäli olisin musiikkitoimittaja, niin asia olisi toki erikseen. Palvelu vaikuttaa joka tapauksessa toimivalta ja mielenkiintoiselta, joten täytyy ihmeessä ottaa se aktiiviseen käyttöön!

Musiikkia SoundCloudista: Aino Venna

Moderni puskaradio

Kuluneella viikolla kävi taas ilmi, kuinka hurjalla vauhdilla uutiset voivat levitä sosiaalisen median kautta. Tällä kertaa kyse oli Helsingin Sanomien kannalta äärimmäisen nolosta tapauksesta, jota en käy tässä tarkemmin analysoimaan. Mikäli joku ei ole tapauksesta kuullut, voi suureen paljastukseen johtaneet käänteet lukea Katleena Kortesuon blogista. Kyseisen Ei oo totta -blogin teknisestä pyörittämisestä vastaavassa digitoimisto Aucorissa ei oltu pysyä housuissa ison some-myllerryksen jälkimainingeissa:

Aucorin mukaan Kortesuon blogimerkintää luki pelkästään tiistain 23. lokakuuta aikana 39 606 uniikkia kävijää. Tästä joukosta Facebookin kautta tuli 17 428 kävijää, Twitteristä puolestaan noin 3 000. Ylen ja Hesarin verkkosivujen kautta tiensä blogiin löysi yhteensä 8 701 uniikkia kävijää.

Yllä listatut luvut kertovat siitä, että vaikka suuret valtakunnalliset mediat linkittäisivät uutisessaan suoraan blogiin, voi valtaosa kävijävirrasta tulla silti muualta. Kortesuon blogikirjoitus tuntui omien havaintojenikin mukaan leviävän tiistaina kulovalkean tavoin Facebookissa.

Vastaavanlaisen, suorastaan intohimoisen vastaanoton sosiaalisessa mediassa saavutti pari viikkoa sitten kissa, joka lensi joutsenella. Lienee siis pääteltävissä, että valtaisaan some-suosioon voi päästä niin vakavan kuin täysin älyvapaankin asiasisällön siivittämänä.

Esittelyssä SlideShare ja Bambuser

Moi!

Pahoittelut, että esittelen nämä valitsemani some-sovellukset myöhässä. Ajanhallintani ei ole oikein toiminut tällä viikolla.

Slideshare

SlideShare perustettiin vuonna 2006. Sen ideana on se, että käyttäjät voivat julkaista PDF-, Powerpoint- ja muissa vastaavissa muodoissa olevia esityksiään. Kyseessä on siis internetissä toimiva esitystenjakopalvelu.

Kalvosulkeisten massaesiintymä suunniteltiin alkujaan lähinnä yrityksille ja niiden työntekijöille. Palvelu on kuitenkin viihteellistynyt ajan mittaan. Mistään täydellisestä hurlumhei-meiningistä ei kuitenkaan vaikuta olevan kysymys, sillä havaintojeni mukaan suuri osa sisällöstä on ainakin jossain määrin tiukkaa asiaa. Tänään torstaina kalvosarjoja löytyi muun muassa motivaation ailahteluiden hallinnasta ja sosiaalisen median hyödyntämisestä oman firman vaikutusvallan lisäämisessä.

Useiden miljoonien ihmisten käyttämälle sivustolle pääsee tallentamaan kalvoesityksiään, kun vain kirjautuu palveluun. Esitysten katselua ei ole rajoitettu millään tavalla.

En ollut aiemmin käynyt SlideSharessa, mutta palvelu vaikuttaa yksinkertaiselta ja toimivalta. Haku-ominaisuus mahdollistaa sen, että tarvitsemaansa aihepiiriin liittyviä esityksiä pystyy etsimään kätevästi. En toisaalta tiedä, kuinka usein tarvetta kalvoesityksille - tai yksistään tiedoille, joita ne sisältävät – oikeasti tarvitsee. Kaikenlaista tietoa kun löytää verkosta näppärämminkin.

Linkki SlideShareen: http://www.slideshare.net/

Bambuser

Ruotsalaisen Bambuser-verkkopalvelun kautta älypuhelimen ja tietokoneen käyttäjät pystyvät julkaisemaan videoita internetissä. Kyse ei ole pelkästään tallenteista, vaan videokuvaa on mahdollista jakaa myös suorana koko maailmalle.

Vuonna 2007 perustettu palvelu on maksuton yksityishenkilöille ja voittoa tavoittelemattomille yhteisöille. Huhtikuuhun 2012 mennessä Bambuseria oli ladattu 2,5 miljoonaa kertaa, ja Helsingin Sanomien mukaan (HS 10.4.2012) sekä Googlen että Microsoftin on arveltu olevan kiinnostuneita yhtiön ostamisesta.

Bambuseria testaillessa mieleen tulee väistämättä YouTube. Kyseiset videopalvelut eroavat kuitenkin siten, että Bambuser nojaa erityisesti reaaliaikaisten streaming-videoiden jakamiseen.

Torstaisten kokeilujeni perusteella ruotsalaispalvelulta löytyy käyttäjiä maailma eri kolkista. Livekuvaa oli torstai-iltapäivänä tarjolla muun muassa Hollannista, Kolumbiasta, Yhdysvalloista ja Saudi-Arabiasta.

Täytyy alkaa väijyä, minkälaisista asioista ja tilanteista livekuvaa oikein lähetetään!

Linkki Bambuseriin: http://bambuser.com/

Poliisi osaa hyötykäyttää somea

Viime päivät ovat olen uurastanut opinnäytetyöni parissa, mutta sitäkin tehdessä vastaan tuli sosiaaliseen mediaan liittyviä asioita. Opinnäytetyössäni tongin eri poliisilaitosten viestintäkäytäntöjä, ja virkavalta tuntuu hyödyntävän rutkasti somea ulkoisessa viestinnässään.

Tämä tarkoittaa sitä, ettei poliisi tarvitse nykyään läheskään aina joukkoviestimien apua tiedon levittämisessä kansalle. Mikäli asia on sen luonteinen, ettei se esimerkiksi vaadi kriisiviestinnän laajuista ja kaikenkattavaa tiedotusrumbaa, voi megafonina käyttää myös sosiaalista mediaa. Viranomaisviestinnässä jalansijaa ovat saaneet jo muun muassa Facebook, YouTube ja IRC-Galleria.

Poliisi toivoo verkkoyhteisöissä toimimisen madaltavan kansalaisten kynnystä ottaa yhteyttä poliisiin. Tavoite lienee toteutunut ainakin jollakin tasolla, sillä verkossa toimiva virtuaalinen lähipoliisiryhmä on ollut mukana lukuisten rikosten selvittämisessä. Helsingin kolme nettipoliisia vastasivat tammi-syyskuussa yli 3000 yksityisviestiin Facebookissa, kaikille näkyvien seinäpäivitysten lisäksi. Viestien perusteella ryhdyttiin toimenpiteisiin yli 200 kertaa. Rikosilmoituksia nettipoliisi kirjasi syyskuun loppuun mennessä 25 kappaletta, joista 17 oli seksuaalirikoksia.

Poliisin toimintaa voi mielestäni pitää loistavana esimerkkinä sosiaalisen median valjastamisesta hyötykäyttöön. Hyvä, että kissalan pojat ovat kiinni ajassa.

Oppimistavoitteita

Hieman haparoiden lähti blogiurani käyntiin, mutta eiköhän tämä tästä. Vaikka olen työni puolesta käyttänyt erilaisia julkaisujärjestelmiä jo pitkään, niin kovin erilaisilta vaikuttavat nämä Bloggerit ja muut.

Toivon, että tulen tämän kurssin aikana tutuksi useiden sosiaalisen median työvälineiden kanssa. On varmasti olemassa jos jonkinlaisia virtuaalisia apuvälineitä, joiden olemassaolosta minulla ei ole edes tietoa. Niitä on silloin sangen vaikea hyödyntää mitenkään.

Ei olisi pahitteeksi, jos saisin kurssin myötä kipinän pitää muutakin blogia kuin tätä harjoitusviritelmääni. Olen silloin tällöin pohdiskellut bloggaamisen aloittamista, mutta toistaiseksi se on jäänyt vain sinne ajatuksen tasolle.

Olen myös kohtalaisen avuton tietokoneiden kanssa noin ylipäätänsä, joten pieni kehitys perusasioidenkaan saralla ei olisi pahitteeksi.

Mielenkiinnolla odotan, minkälaisia oppeja kurssi tuo tullessaan!

Some-kurssi

Sukellus uuteen

Hei vaan kaikille!

Blogeja on tullut kyllä luettua, mutta aiemmin en ole tällaiseen itse mitään rustaillut. Siihen tulee nyt muutos, koska aion hetimiten alkaa postailemaan tähän uranuurtavaan Someseikkailu 2012 -blogiini Sosiaalinen media tutuksi -kurssin tehtävien palautuksia yms.

Mielenkiinnolla odotan, kuinka tutuksi tulen näiden somevimpaimien kanssa. Tietotekninen lahjakkuuteni on suhteellisen olematonta, ja sosiaalisen median puolelta olen käyttänyt lähinnä Facebookia, YouTubea ja muita äärimmäisen yleisiä systeemeitä. Mutkia voi siis tulla matkaan!

Mistähän minun kannattaisi aloittaa?