Itsearvioinnin aika

Sosiaalista mediaa tutuksi tehnyt kurssi pyrähti loppuun todella rivakasti. Olen valmistumassa joulukuussa, joten tämä syksy on mennyt muutenkin varsin vauhdikkaissa merkeissä - takki alkaakin olla tässä vaiheessa jo hyvin tyhjä.

Olen tyytyväinen siihen, että pääsin tutustumaan kurssin aikana moniin uusiin some-sovelluksiin. SoundCloudia käytän itse asiassa paraikaakin. Oli mielenkiintoista tutkailla, minkälaisia esittelyjä kanssaopiskelijat kirjoittelivat blogeihinsa - vaikkakaan en niitä valitettavasti pahemmin kommentoinutkaan.

Petrattavaa minulle jäi nimenomaan siinä, että olisin voinut kommentoida ja osallistua keskusteluihin paljon aktiivisemminkin. En ole oikeastaan koskaan ollut mikään järin innokas nettikommentoija, mihin voi vaikuttaa omalta osaltaan se, että olen joutunut joskus moderoimaan verkossa käytäviä keskusteluja. Se on melkoista puuhaa! :) Kurssiblogeihin kertyi kuitenkin fiksuja kommentteja, joten nyt olisi kyllä ollut hyvä sauma osallistua enemmänkin ajatustenvaihtoon.

Ehkä olisin myös voinut postailla hieman useammin omaan blogiini. Julkaisin kuitenkin - ainakin omasta mielestäni - tekstejä suhteellisen tasaiseen tahtiin, eli mitään jumalattoman pitkiä postailutaukoja ei päässyt syntymään. Tekstejä oli ihan mukava kirjoitella.

Syntilistaani lisättäköön vielä se, että palauttelin tehtäviä hieman aikataulusta myöhässä. Pahoittelut siitä. Ajanhallintani pääsi pettämään tänä syksynä toistuvasti, koska opinnäytetyö ja muut velvollisuudet pistivät välillä pään niin perusteellisen pyörälle. Kun päälle pelmahtivat vielä työkiireet, niin aloin olla ajoittain jo hieman pulassa.

PS. Tulihan se minun pohdintaessee perille? Lähetin sen siis ohjeiden vastaisesti sähköpostilla, koska Google-dokumentti bragasi jostain syystä koneellani.

"Ready for war"

   

Kaksi melko lapsenkasvoista nuorukaista poseeraa kameralle osittain uhmakkaasti, osittain humoristisesti. Oikeanpuolimmaisen katseesta on aistittavissa huolestuneisuutta - ehkä pelkoakin. Nämä nuoret miehet ovat lähdössä sotaan. He myös väittävät olevansa siihen valmiita. "Ready for war" lukee kuvan alapuolella.

Valmiina vaikuttaa eleistä päätellen olevan tämä nuori nainenkin. Hashtagissa seisoo "I stand with Israel".

Israelin puolustusvoimat (IDF) tappoi Hamasin aseellisen siiven johtajan Ahmad Jabarin - ja myös kertoi siitä sangen näyttävästi. 

Mistä tässä on kyse?

Sosiaalinen media on luonut suoran linjan sotatantereille. Juuri nyt missä päin maailmaa tahansa voi seurata esimerkiksi Twitterin välityksellä reaaliaikaisesti Israelin ja Hamasin välisiä väkivaltaisuuksia. Hesarin ulkomaantoimittaja Ville Similä julistikin uutisanalyysissään, että Gazan verenvuodatus on ensimmäinen ammattimainen Twitter- ja Instagram-sota (HS, 17.11.2012).

Tämän postauksen aloittaneet otokset ovat peräisin kuvien jakopalvelu Instagramista. Niissä nuoret sotilaat odottavat pääsevänsä nujertamaan palestiinalaisryhmittymiä, jotka ovat ammuskelleet viime aikoina entistä tiuhempaan tahtiin raketteja Israelin puolelle. IDF puolestaan kerskaili Twitterissä Ahmad Jabarin päiviltä päästämisellä.

Similä kertoo uutisanalyysissään, että Israel on siirtänyt propagandansa sosiaalisen median alustoille. Ratkaisu lienee sotatieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna olevan ihan viisas - ja ennen kaikkea tehokas. IDF muun muassa tiedottaa iskuistaan reaaliajassa 140 merkin twiiteillä, minkä johdosta taisteluita voi halutessaan seurata "livenä" vaikka kaukaisesta Suomesta käsinkin.

Melko hurjaa touhua. Mennäänkö jo liian pitkälle, jos sodasta kehkeytyy tosi-tv:tä ja tappamisella pröystäilevää viihdettä? 

Virtuaalinen vessanseinä

Mainetta ja useita palkintojakin uransa varrella kerännyt toimittaja Ilkka Malmberg kirjoitti tuoreimpaan Hesarin Kuukausiliitteeseen (11/2012) artikkelin, jonka otsikkona komeili "Suomen vanhin some". Jutussa todisteltiin, että Facebook ei ole korvannut vessanseinäkirjoittelua. Malmberg oli käynyt tiedonhankintareissuilla Helsingin yliopiston huusseissa, joista löytyikin vilkasta seinäkeskustelua.

Vessanseinää ovat yrittäneet taivuttaa syksyn mittaan virtuaaliseksi yksissä tuumin HSL, Nokia, Metro-lehti ja Forum Virium Helsinki. Pilottihanke kantaa nimeä Pysäkkiseinä, ja puuhamiehetkin kutsuvat projektia - ihan julkisesti - "virtuaaliseksi vessanseinäksi." Käytännössä kokeilu menee niin, että katoksellisille ratikkapysäkeille on laitettu tarroja, joiden kautta matkustaja pääsee NFC eli lähitunnistusteknologialla varustetulla puhelimellaan ratikkalinjakohtaisille viestiseinille. Siellä voi sitten heittää hetulaa tai vaikkapa vinkata mukavasta baarista reitin varrella. Samaa tekniikkaa hyödyntäen pystyy myös ostamaan matkalipun.

Linjan 6 matkustajien mietteitä:

Käsittääkseni Pysäkkiseinä on saanut ihan hyvän vastaanoton. Itse en ole vielä toistaiseksi mennyt viestiseinälle tarran kautta, mutta matkustajien viestittelyä pääsee tutkailemaan tietokoneeltakin. Onko teistä kurssitovereista kukaan kokeillut pysäkkiseinää? Pidättekö tällaista ylipäätänsä tarpeellisena?

Tietotulva ja monta rautaa tulessa

Tämä syksy tulee kyllä jäämään mieleeni melkoisen poikkeuksellisena. Päätin viimeinkin hoitaa loppuun opintoni, jotka jäivät roikkumaan, kun siirryin pari vuotta sitten täysipäiväisesti työelämään.

Isotöisin urakka oli opinnäytetyössä, jonka viimeisen version saimme luojan kiitos palautettua työparini kanssa eilen tiistaina. Tutkimme poliisilaitosten tiedotuskäytäntöjen vaikutusta rikosuutisointiin pääkaupunkiseudulla, ja tuloksista tuli ainakin meidän tekijöiden mielestä varsin mielenkiintoisia. Ne ehkäpä kannustavat asianosaisia, niin joukkoviestimiä kuin poliisiviranomaisiakin, tarkastelemaan nykyisiä toimintatapojaan.

Lisästressiä ja murhetta syksyyn toivat yt-neuvottelut, joissa jouduin olemaan mukana. Kerta ei ollut ensimmäinen, mutta tämä prosessi oli kyllä erityisen raastava. Yyteet onnistuivat vaikuttamaan jaksamiseeni ihan kokonaisvaltaisesti, sillä nukuin viikkotolkulla huonosti ja levottomasti. Se kurimus on nyt kuitenkin onneksi ohi.

Vielä on kuitenkin vähän puristettavaa näiden opintojen kanssa. En ole yt- ja opparistressin vuoksi ollut mikään kaikista aktiivisin postailija ja kommentoija tällä kurssilla, mutta koitan kääntää kurssia vielä näin loppumetreillä!

Loppuun vielä Jukka Pojan ajatuksia tietotulvasta (ajalta ennen kuin hän myi itsensä):

Kätevämpi kuin PowerPoint

Moikka taas!

Minulta jäi edellisessä postauksessa vielä esittelemättä yksi sovellus liittyen tehtävään 3. Valitsin tutkailtavakseni Prezin, vaikka se meneekin ehkä hieman ohi tehtävänannon. Rohkenen ottaa riskin, koska Prezi vaikuttaa sen verran hyödylliseltä ja mielenkiintoiseltakin tapaukselta. Ja esittelinhän kuitenkin viime viikolla ääntä ja liikkuvaa kuvaa käsittelevän Bambuserin... :)

En ole oikeastaan koskaan pitänyt PowerPointin (PP) käyttämisestä, mutta eipä liiaksi muitakaan vaihtoehtoja esitysten visualisointiin ole ulottuvilleni siunaantunut. Nettiselaimen kautta toimiva Prezi-esitystyökalu vaikuttaa varteenotettavalta PP:n haastajalta.

Yksi asia, jossa Prezi mielestäni pesee ainakin PP:n, on nimenomaan riippumattomuus ohjelmistosta. Prezillä kun pääsee käsiksi esityksiin miltä tahansa nettiyhteydellä ja flash-liitännäisellä varustetulta tietokoneelta. Sisäänkirjautumista varten pitää luoda oma käyttäjätunnus. Opettajien ja opiskelijoiden on mahdollista saada tunnukset, jotka avaavat ovet laajemman ominaisuusvalikoiman luokse. Prezin käyttäminen ei maksa mitään, ellei valitse niin sanottuja pro-versioita. Niistä löytyy karvahattumallia enemmän ominaisuuksia, kuten enemmän tallennustilaa.

Mitä Prezillä sitten tehdään? Periaatteessa siis samantyylisiä esityksiä kuin PP:llä, mutta käytössä on aivan erilaisia ulottuvuuksia. Prezi-esitykset ovat nimittäin epälineaarisia, joten esityksen sisällä voi esimerkiksi zoomailla ja loikkia ympäriinsä.

Tykästyin Prezissä välittömästi siihen, että sen sapluunoihin kuuluvia palikoita pystyy liikuttelemaan helposti ja mielin määrin. Ei siis tarvitse etsiä oikeaa valikkoa tms. minkään miljoonan klikkauksen takaa. Myös epälineaarisuuden luoma fiilis miellyttää; tuntuu kuin esityksen sisään pääsisi sukeltamaan.

Neliön kääntely onnistui käden käänteessä:

Prezi tutuksi videon avulla:

Katso vielä, millaiselta valmis Prezi-esitys näyttää: Dream Ride: Le Tour de France